Hartaus: Jokaisen elämä on yhtä arvokas

21.6.2018 08.30

Jokaisella meistä on täysin yhtäläinen ihmisarvo, kukaan ei ole toista parempi. Ikään, koulutukseen, terveydentilaan, varallisuuteen tai sosiaaliseen statukseen katsomatta jokainen elämä on yhtä arvokas. Käytimme puhekielessämme minkälaisia termejä hyvänsä, on tärkeintä se, mitä sydämessämme tunnemme ja millä tavalla elämme todeksi lähimmäisenrakkautta ja eettistä käsitystämme yhteisestä ihmisarvosta.

Vaikeimpia syntejä anteeksi pyydettäväksi ovat ylpeys ja itsensä korottaminen. Ylipäätään sen huomaaminen, että sellaiseen syyllistyy, on vaikeaa, saati sitten sen ymmärtäminen, että ei ole oikeutettu pitämään itseään yhtään sen parempana kuin kukaan muu on.

Jokainen ihminen elää nykyhetkeä oman elämänsä, eli omien kokemustensa, kasvuympäristönsä ja elämältä saatujen tai saamatta jäämien lahjojen pohjalta. Kenestäkään ei näy päällepäin, mikä on johtanut tilanteeseen jossa nyt elämme. Ei näy kuinka yksin on jääty, kuinka vakavasti sairastuttu, kuinka rikki sisin on mennyt tai että onko ympäristö antanut edellytyksiä ehjäksi kasvamiselle. Tämän lisäksi kokemusmaailmamme on hyvin erilainen. Asia, joka saattaa itselle olla käsittämättömän helppo ja yksinkertainen, voi olla toiselle äärettömän raskas ja ylitsepääsemätön. Eikä kumpikaan tapa kokea ole oikein eikä väärin.

Jokaisella on heikkoutensa ja jokaisella on syntinsä, ristinsä kannettavanaan. Kristityn elämä on kilvoittelua, mutta tässä kilvassa tarkoitus on matkan varrella auttaa kaikkia muita maaliin pyrkijöitä kaikin voimin, eikä osoitella toisten syntejä ja lytätä heitä, tehdä heidän kilvastaan raskaampaa. Tai pahimmassa tapauksessa estää heidän pääsynsä maaliin kieltämällä heiltä se tuki ja rakkaus, joka saattaisi kantaa heidät perille asti.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä puhutaan rakkaudesta: Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. (1. Joh. 4: 19- 21)

Pyrkimyksenä olisi hyvä olla sen muistaminen, että lähimmäisenrakkaus kuuluu kaikille ja että kukaan ei ole toista arvokkaampi.

Selina Vastamaa, diakoni

« Uutislistaukseen