Uutislistaukseen

Hartaus: Luottamus elämänmuutosten edessä

14.7.2022 08.30

Elämä on täynnä haasteita. Kohtaamme kerta toisensa jälkeen tilanteita, jotka tuntuvat vaikeilta ja ylitsepääsemättömiltä. Voi olla sairautta, rahaongelmia, ihmissuhdesolmuja ja tilanteita, joissa tuntuu siltä, että oma osaaminen ja ymmärrys eivät riitä. Haasteiden tai vastoinkäymisten edessä usein kokee itsensä huonoksi, heikoksi tai yksinäiseksi. Ihmisille tulee herkästi olo, ettei osaa eikä kelpaa, tai että on jäänyt yksin.

Kun elämää katselee taaksepäin ja tutkiskelee mennyttä, löytää sieltä ne kohdat, jotka koki haastavina tai raskaina. Elämä ehkä muuttui, ihmiset lähellä vaihtuivat, piti sopeutua, oppia uutta ja kulkea aivan eri reittiä eteenpäin kuin oli kuvitellut. Haaveetkin ovat jossain kohtaa ehkä muuttuneet täysin erilaisiksi. Muutokset elämässä on ollut pakko hyväksyä ja rakentaa haaveita ja toiveita uudesta tilanteesta käsin.

Johdatukseen luottaminen uuden edessä tai haasteita kohdatessa on vaikeaa. Tuntuu kohtuuttomalta, että täytyy luopua asioista ja ottaa tilalle sellaisia, joihin ei ollut ennalta valmistautunut. Helposti tulee kysytyksi, että miksi minua nyt koetellaan. Miksi minun pitää tehdä suuria valintoja tai kestää kipua tai muutospainetta.

Elämän muutosten keskellä täytyy tehdä moninkertaista surutyötä. Hyvästellä asiat ja ihmiset, mahdollisuudet ja ne haaveet, jotka vanhassa kuvassa vielä olivat mahdollisia. Luopumistyön keskellä pitäisi vielä oppia uuteen tilanteeseen ja uuteen todellisuuteen. Pitäisi alkaa luoda uutta tietä eteenpäin siitä todellisuudesta, mihin haasteet ja muutokset ovat meidät asettaneet.

Kun katson omaa polkuani taaksepäin, näen siellä kipujen keskellä aina jonkinlaisen tarkoituksen. Valtavassa kivussa tai suuressa muutoksessa on aina ollut mukana yksilön kannalta valtavia mahdollisuuksia ja ennalta käsittämättömiä merkityksiä. Jokaisessa solmukohdassa ja haasteessa näkyy Jumalan käden jälki. Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa aina. Niissä tilanteissa, joissa ihmisen voimat tai ymmärrys eivät kanna, Jumala kantaa meitä.

Selina Koskela
diakoni