Hartaus: Taivasjuhlat – ketä kiinnostaa?

Läpi historian ihminen on ymmärtänyt rajallisuutensa ja sen, että kaiken takana on suuri Luojamme. Jostain syystä länsimainen ihminen on unohtanut realiteetit ja kuvittelee kaiken olevan omissa käsissä. Pieni on ihminen.

Raamattu on realismin, elämän ja toivon kirja. Sen sivuilla tulee vastaan ihmiselämän kokemukset, hyvät ja pahat. On kuin katsoisimme aikamme uutisia. Ihmisen tie kulkee kohti yhä vakavampia kriisejä ja perikatoa.

Syvässä mielessä moni ei tiedä, mistä on peräisin, mikä on elämän tarkoitus ja ihmisen tulevaisuus. Ateismin ja materialismin mukaan kaikki on pelkkää sattumaa. Humanismi puhuu ihmisen arvosta, mutta ilman katetta, koska ihminen on vain tomua, hetken lepattava levoton liekki ikuisessa kuoleman pimeydessä.

Näistä kuvitelmista huolimatta Luojamme on lähellä. Hän kutsuu yhteyteensä. Vapahtaja Jeesus on sovittanut ihmiskunnan syvimmät ongelmat ristillä. Ne ovat itsekkyys, pahuus ja kuolema. Hän nousi voittajana kuolleista. Hän elää ja kutsuu yhteyteensä.

Tulevan pyhän evankeliumi (Matt 22:1-14) kertoo, kuinka Jumala kutsuu kaikkia taivasjuhliin. Hän lähettää sanansaattajansa. Pimeyden ja sekasorron keskellä on sittenkin syvä tarkoitus ja toivo, joka avautuu, kun tulemme Luojamme yhteyteen. Sen voi elää ja kokea todeksi. Ei tarvitse jäädä epävarmuuden, huolten eikä pelon valtaan.

Mutta kuinka käykään? Jumalan sanansaattajat, ts. Jumalan sana torjutaan. Kutsu ei kelpaa. Ylpeys, itseriittoisuus, viha Luojaa kohtaan ja harhakuvitelmat jäävät hallitsemaan. Jumalan rakkaus ei pakota yhteyteensä. Pyhyydestään Jumala ei tingi.

Aikamme maailma on ajautumassa kaaokseen. Entinen hyvä ei palaa. Missä on turvasi ja toivosi? Moni meistä on löytänyt sen Jumalassamme, Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa. Siksi hänestä puhumme. Hän kutsuu sinuakin elämään!

Herra, tässä olen. Tule elämääni ja sydämeeni. Johdata tahtosi mukaan. Anna syntini anteeksi. Vie kerran perille taivasjuhliin! Aamen.

Kimmo Malinen
kappalainen