Hartaus: Iltarukous kantaa sukupolvelta toiselle

Syyskuun viimeisellä viikolla vietettiin iltarukouksen viikkoa, joka päättyi Mikkelinpäivään 2.10. Lasten ja perheiden kanssa kerhoissa on leikitty pikku-nallen iltapuuhia: iltapala, iltasatu, iltalaulu ja iltarukous. Hyvän iltahetken tutut ja turvalliset elementit johdattavat rauhalliseen yöhön. Yhteiset iltapuuhat ovat lapselle ja vanhemmalle / isovanhemmalle kullan arvoisia läsnäolon hetkiä. Muistan lukeneeni ajatuksen, että istumalla lapsesi sängyn vieressä opetat lapsellesi enemmän elämän hyvyydestä kuin mitä useimmilla muilla konsteilla olisi mahdollista. Avoin syli ja kuuntelevat korvat viestivät, että olen läsnä, minulla on aikaa sinulle, välitän sinusta.

Iltarukous on ollut pitkään tärkeä osa kotien hengellistä elämää. Läpi sotien, läpi vuosikymmenten iltarukous on kantanut meitä suomalaisia. Samat sanat voivat tuoda turvaa sukupolvelta toiselle. Moni muistaa lapsuudessa oppimansa iltarukouksen, joka on saattanut kulkea mukana koko elämän matkan. Kuten vanha viisaus sanoo: ” Kun ihminen varjelee tapaa, tapa varjelee ihmistä.”

Rauhallinen iltahetki ennen nukahtamista on tärkeä myös meille aikuisille. Iltarukous auttaa kokoamaan päivän tapahtumat ja rauhoittaa nukkumaan. Se tuo levollisuutta ja turvallisuutta ja rakentaa pohjaa elämälle. Se muistuttaa, että meidän elämämme, isompien ja pienempien, on Jumalan suuremmissa käsissä. Emme voi eikä meidän tarvitse itse kantaa kaikkia asioita. ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.”

On hyvä päättää päivä iltarukoukseen. Jumalan syli on aina auki, hän kuulee ja auttaa.

Virrestä 548:
Tule kanssani Herra Jeesus,
tule, siunaa päivän työ.
Tule illoin ja aamuin varhain,
tule vielä kun joutuu yö.

Rakas Jumala, ole jokaisen turvana ja valona alkavana syksynä.
Anna meidän luottaa sinun rakkauteesi ja siihen, että kannattelet meitä elämämme matkalla. Aamen.

Mervi Pruuki
lapsityösihteeri