Hartaus: Armo

Monesti elämässä olemme sellaisessa tilanteessa, jossa meidän tarvitsee ansaita jotain. Oli se sitten koulussa hyviä arvosanoja, harrastuksissa hyviä tuloksia ja menestystä, töissä ylennystä tai kaveriporukassa omaa paikkaa ja toisten arvostusta. Vaarana on, että sama ansaitsemisen logiikka eksyy meidän Jumala suhteeseemme, jolloin ajattelemme, että "minun täytyy" tai "pystyisin teoillani, sanoillani tai tekemättä jättämisilläni ansaitsemaan Jumalan rakkauden ja hyväksynnän."

Totuus kuitenkin on, että kaikki me jäämme vajaiksi Jumalan mitoilla mitattuna. Kukaan meistä ei pysty täyttämään Jumalan niin sanottuja laatuvaatimuksia, eikä meidän onneksi tarvitsekaan. Kiitos sen mitä Jeesus teki puolestamme ristinpuulla.

Raamattu lähteekin siitä, että ennen kuin me pystymme tekemään yhtään mitään Jumalalle, niin Jumala rakastaa meitä jo sellaisina kuin olemme, keskeneräisinä. Hän rakastaa meitä täysin ehdoitta, emmekä voi sitä rakkautta millään teoillamme ansaita.

Jeesukselle kasteen yhteydessä Isä Jumala lausui pojalleen seuraavat sanat: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." Tätä ennen Jeesus ei ollut ehtinyt vielä tekemään suuria ihmetekoja tai pitämään upeita saarnoja. Jeesus ei ollut aloittanut vielä julkista toimintaansa. Jumalan rakkaus oli isän rakkautta poikaansa kohtaan, ehdotonta. Samalla tavalla Jumala tahtoo lausua meille nuo samat sanat: "Sinä olet minun rakas poikani tai tyttäreni". Hän lausuu meille nuo sanat, koska olemme Hänen lapsiaan. Ei siksi, että jotenkin olisimme niitä kyenneet ansaitsemaan.

Lopuksi haluan jakaa yhden laulun kertosäkeen sanat, jotka tiivistävät tekstini sisällön muutamaan lauseeseen:
"Ansioton rakkaus, minun osakseni. Kelvoton sai arvon, pestiin likainen puhtaaksi. Eksynyt sai löytää, Sinun luoksesi. Silloin tulin viimein kotiin, kun minut ansioton rakkaus kohtasi." -Lauramaria

Siunattua ja armollista kesää juuri sinulle!

Taneli Ukkonen
nuorisotyönohjaaja