”Leipää pelloilta maan ruumiin ruoaksi saamme. Nälästä varjele, Herramme, siunaa kylväjät maamme.” Näillä sanoilla alkaa virsi 59, jossa kerrotaan sekä maallisesta että taivaallisesta leivästä. Ensi sunnuntaina ollaan paastonajan puolivälissä. Päivää kutsutaan leipäsunnuntaiksi. Se on eräänlainen keidas paastonajan keskellä, taukopaikka vaelluksella kohti pääsiäisen iloa. Katse kääntyy kohti elämän leipää, Jeesusta. Sunnuntain aihe kertoo ehtoollisesta, jossa Jeesus on läsnä, ja myös jokapäiväisestä leivästä ja sen jakamisesta kaikille tasapuolisesti.

Isä meidän-rukouksessa pyydämme: ”anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”. Pyyntöön sisältyy kaikki, mitä me jokapäiväisessä elämässämme tarvitsemme. Jeesus on luvannut: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut.” (Matt. 6:26). Isä meidän -rukous ohjaa meitä luottamaan Jumalan apuun ja huolehtimaan omalta osaltamme, että leipää riittäisi kaikille ihmisille.

Elämän perusta on jakaminen. Jeesus ojentaa meille leivän ja viinin, itsensä, ja kehottaa jakamaan ne keskenämme. Samalla hän ohjaa meitä elämään, jossa siunaus on läsnä jakamisen kautta. Ehtoollisessa Jeesus, elämän leipä, on meitä lähellä. Hän haluaa kanssamme aterialle. Kaikki on valmistettu meitä varten. Hän jakaa itsensä meidän puolestamme, koko maailman puolesta.

Rukoillaan yhdessä Martti Lindqvistin sanoin:

”Herra, minä olen nälkäinen ja janoinen ihminen. Minulla on ihmisen nälkä ja elämän jano. Olen kiinni itsessäni ja arjessani. On vaikeaa unohtaa huolia, joita päälläni kannan. Tahdon muistaa, että sinä kutsut minut aterialle, jossa kaikki on tehty valmiiksi. Riittää, kun vain tulen. Sinä lahjoitat itsesi meille ja meidät toinen toisellemme. Ole kanssamme tänään, niin kuin olet läsnä kaikkialla, missä jaat itsesi leivän ja viinin muodossa meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Aamen.”

Marja Boberg
diakoni