Hartaus: "Mä oon tässä!"

24.8.2017 08.30

Kesä on taakse jäänyttä elämää, eikä meitä helteisen kesän odottajia tänä vuonna palkittu kuin muutamalla helteisellä päivällä. Ne päivät piti elää täydesti nauttien ja riemuiten auringosta ja lämmöstä. Kaikesta huolimatta kesä oli kesä. Uitiin, retkeiltiin, valvottiin myöhään ja vietettiin aikaa kavereiden kanssa. Tehtiin niitä asioita, jotka kuuluvat kesään ja joita voidaan muistella syksyn sateissa ja talven tuiskuissa.

Tänä kesänä kuljin paljon hautausmaalla. Kiitos unohduksen, etten muistanut tilata kastelua haudoille, sain nauttia hyvin hoidetusta puistosta, katsella kauniita kukkaistutuksia ja monenlaisia hautamuistomerkkejä. Huomasin, miten erilaisia kiviä tai ristejä ennen oli käytetty verrattuna tähän päivään. Usein niihin oli kaiverrettu jokin Raamatun kohta, joka puhui rakkaudesta. Kuuntelin hiljaisuutta ja nautin siitä, ettei ollut kiire minnekään. Ajatuksissani matkasin monesti kauas vuosien taa muistellen isovanhempiani ja muita jo edesmenneitä sukulaisiani. Varmasti yhtä usein mieleeni tuli oman aikani rajallisuus. Muistelin, miten lapsena serkkuni kanssa päätimme haluta kuoltuamme hautakiven, johon olisi kaiverrettu kasvojemme sivuprofiili. Jostakin ihmeen syystä toive oli menettänyt merkityksensä.

”Mä oon tässä!” kuului lapsen iloinen ääni selkäni takana. En ollut hautausmaalla vaan uimarannalla ystäväni lapsen kanssa. Olimme olleet koko ajan ihan vierekkäin, mutta en ehkä ollut huomioinut lasta tarpeeksi hänen mielestään. Kerran hautausmaalla kulkiessani nuo sanat tulivat mieleeni ”mä oon tässä!”. Miten tärkeää ihmiselle onkaan tulla huomatuksi, nähdyksi omana itsenään ja miten usein me emme näe toisiamme vaikka katsoisimme suoraan kohti. Siinä hetkessä sanoin nuo sanat Jumalalle. Vaikka uskon ja tiedän Hänen näkevän ja tuntevan minut läpikotaisin, halusin varmistaa.

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.” Ps. 139:16–18.

Niina Koivisto, nuorisotyönohjaaja

« Uutislistaukseen