Hartaus: Onnen ja kivun kyyneleitä

31.5.2018 08.30

Onnea ja siunausta kaikille uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille.  On aihetta juhlaan, iloon ja kiitokseen.  On ruusujen, onnittelumaljojen ja kakkukahvien aika.  Silmäkulmaan saattaa tirahtaa onnen kyynel.

Samanaikaisesti  joku suree poisnukkunutta läheistään.  On ikävän, kaipauksen ja surun kyynelten aika.  Suru avaa silmät näkemään elämän arvon, katsomaan tarkemmin kukkaa, ruohonkortta ja perhosta, kuuntelemaan linnun laulua.

Saarnaajan kirjasta: Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.  Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa.

Valo ja varjo vuorottelevat elämän matkalla.  Välillä on hyvä pysähtyä tarkistamaan suuntaa.  Hiljentyä yksin tai yhdessä Raamatun sanan ääreen ja kuunnella sisintään.

Luontokin on pukeutunut juhlaan.  Kesä on jo kauneimmillaan muistuttaen meille Luojan monista ihmeistä.

Virren sanoin: On kaunis synnyinmaamme, maat metsät, järvet sen.  Me Luojan töitä saamme katsella kiittäen.  Taas lauhat tuulet soittaa urkuja hongiston ja Herraa kunnioittaa, hän kaiken luoja on.

Isä, sinun käsiisi nyt annan päivän jokaisen,                                            annan ilon pulppuilevan, annan itkun, kyyneleen.
Kanssa kukan, valkopilven, kanssa linnunpoikasen,
kiitän tästä elämästä.  Kiitän.  Olen ihminen.

Johanna Salmi, diakonissa

« Uutislistaukseen