Uutislistaukseen

Hartaus: Saisiko yhteyden?

2.6.2022 08.30

Hän vilkaisee puhelinta jälleen kerran, ei yhtään saapunutta puhelua eikä tekstiviestiä. Puhelimen selaus ei tuota tulosta: ei löydy yhtään numeroa, johon voisi soittaa. Hän katsoo ympärilleen: pölyä näyttää kertyneen huoneeseen, sen aurinko paljastaa sälekaihtimien raostakin. Siivous ei huvita, kukaan ei ole käynyt kylässä pitkään aikaan. Seinäkellon viisarit tuntuvat pysähtyneen. Mitä tässä oikein keksisi tehdä?

Yksinäisyys on nykyajan epidemia. Korona-aika on korostanut tätä ilmiötä, joka aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia ja -riskejä. Ihmisen elämä on alusta asti riippuvaista toisista ihmisistä. Tarvitsemme toisiamme. Ihmisten välinen sosiaalinen yhteys on aivoille ja mielelle perustavanlaatuisen tarpeellista. Mutta emme voi itse vaikuttaa kaikkeen, mitä elämässämme tapahtuu. Yksinäisyys voi johtua esimerkiksi elämän kumppanin menettämisestä, eläkkeelle jäämisestä, sairastumisesta tai asuinpaikan vaihtamisesta. Yksinäinen ei ole epäonnistuja, poikkeus tai ainoa. Kaikenikäisiä yksinäisiä on paljon.

”Armo on sitä, että kukaan ei jää yksin.”, lukee hupparissani. Lauseesta on tullut minulle tärkeä. Se kertoo jotain olennaista siitä, mitä se armo on, josta kristinuskossa puhutaan. Armo on sitä, ettei kenenkään ohi kuljeta. Jeesus ei kulje ohi. Armo on sitä, että on olemassa rakkautta, joka näkee sydämeen asti ja voi tulla läpi yksinäisyyden muurien.

Armo on sitä, että Jumala haluaa olla kanssasi. Hän kuulee rukoukset ja voi muuttaa yksinäisyyden yhteydeksi toisten kanssa. Seurakunta parhaimmillaan on yhteisö, jossa jokainen huomataan. Ensi sunnuntaina vietetään helluntaita, seurakunnan syntymäpäivää. Jeesuksen seuraajat saivat Pyhän Hengen oppaakseen ja puolustajakseen. Kolmiyhteinen Jumala toimii yhä Henkensä kautta maailmassa ja vaikuttaa rakkautta ja yhteyttä ihmisten kesken.

”Hän ohitse ei kulje, ei ketään hylkää hän. Jo pimeyden halki hän löytää itkevän. Ei syytä hän, ei soimaa. Hän kohtaa särkyneen, ja parantava rauha käy köyhään sydämeen.”

Marja Boberg
diakoni