Hartaus: Rukous rauhan puolesta

Muistan sen päivän elävästi vuoden takaa: podin flunssaa kotona ja minulla oli aikaa katsoa kaikki päivän uutislähetykset. Tunnelma oli epäuskoisen hämmentynyt: voiko tämä olla totta? Totta se kuitenkin valitettavasti oli: sota Ukrainassa oli alkanut.

Vuoden aikana Ukrainan tilanne on pysynyt uutisotsikoissa. Olen kuullut, että monet ovat sen myötä rukoilleet tavallista enemmän. Tämä on herättänyt minussa pohdintaa rukouksen merkityksestä maailmanlaajuisissa kriiseissä. On vaativampaa ulottaa rukoukset koskemaan itselle tuntemattomia ihmisiä kuin omaa itseä ja lähipiiriä. Kirkoissa muistetaan esirukouksin laajasti eri puolilla maailmaa eläviä ihmisiä joka sunnuntai jumalanpalveluksissa ja muussakin toiminnassa. Riittääkö se? Mikä on meidän yhteinen vastuumme?

Rukous on sydämen puhetta Jumalalle, joka muuttaa maailmaa. Se muuttaa ennen kaikkea rukoilijaa itseään. Mutta monella on kokemuksia myös siitä, miten esirukoukset ovat kantaneet vaikeissa tilanteissa. Eli rukoukset, jotka joku muu on rukoillut apua tarvitsevan puolesta. Rukoilemisella on merkitystä. Se on lähimmäisen auttamista, jota voi tehdä ihan jokainen.

Viime viikolla alkoi paaston aika kristillisessä kirkossa ja perjantaina soitettiin rauhan kelloja kirkoissa ympäri Suomen. Mitä rukoileminen voisi merkitä minulle tänä paaston aikana, tässä maailman tilanteessa? Voisinko haastaa itseni rukoilemaan tavallista laajemmin ja sitkeämmin?

Rukoilemme tänään Ukrainan sodassa kuolleiden ja haavoittuneiden puolesta, läheisensä menettäneiden ja kotinsa menettäneiden puolesta. Jumala, auta ja varjele sodan keskellä erityisesti kaikkia lapsia, vanhuksia, vammaisia ja sairaita. Pyhä Jumala, pidä yllä toivon liekkiä ja tee meistä rauhantekijöitä. Auta meitä ojentamaan kätemme kohti toisiamme. Anna lohdutusta surun ja turvaa pelkojen keskelle. Pyhä ja ihmisiä rakastava Jumala, auta meitä tuntemaan sinun rakkautesi, sinun lohdutuksesi ja apusi. Ole kanssamme, ole turvamme nyt ja aina. Aamen.

Marja Boberg
diakoni