Hartaus: Murhe muuttuu iloksi

Me kohtaamme murheen, kun menetämme läheisen. Suru voi tuntua pohjattomalta. Kuolema näyttää tekevän kaiken tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi. Suru on prosessi, jonka läpi voimme kulkea yhdessä Jumalan kanssa tai ilman häntä.

Jumalan kanssa suru tulee surtua ja elämä voittaa. Matkan päässä kohtaamme edesmenneet rakkaamme, kunhan kuljemme samaa taivastietä. Silloin viimeisetkin kyyneleet pyyhitään ja saamme ikuisen ilon. Ilman Jumalaa kaikki päättyy pimeyteen.

Toisena pääsiäispäivänä meille kerrotaan Magdalan Marian surusta Vapahtajan kuoltua. Hän meni Jeesuksen haudalle varhaisena pääsiäisaamuna. Hämmästys oli suuri, kun kivi oli vieritetty pois ja hän sai kohdata ylösnousseen, kirkastuneen Vapahtajan. (Joh 20:1-10)

Jeesus sovitti ristillä syntimme ja kuoleman valta kirposi. Ristin kautta mekin voimme kulkea ajasta iäisyyteen, kuolemasta elämään. Saamme kohdata Vapahtajamme ja rakkaamme.

Marian tavoin elämme vielä välivaihetta. Emme voi takertua ajalliseen, mutta emme ole vielä kirkkaudessakaan. Kaiken keskellä meillä on tehtävä: saamme kertoa ristiinnaulitusta, ylösnousseesta Vapahtajasta, kun olemme itse hänet kohdanneet. Muutenhan ei olisi mitään kerrottavaa.

Tämä sanoma on koskettanut 2000 vuoden ajan lukemattomia ihmisiä ja muuttanut yhteiskuntia. Siinä on Jumalan voima. Se tuo anteeksiannon, yhteyden, kestävän moraalin, tarkoituksen ja toivon. Vaikeuksien keskellä meistä pidetään huolta. Murhe muuttuu iloksi, kun kuljemme ylösnousseen matkassa kohti kotia.

Kimmo Malinen
kappalainen