Hartaus: Ihmisenä ihmiselle seurakunnassa

Usko koetaan nykyään hyvin henkilökohtaisena asiana. Kirkko ei yhdistä kansaa kulttuurisin tai sosiaalisin perustein samalla tavoin kuin joskus ennen. Ihmisen hengellisyys ei silti ole kadonnut mihinkään. Helposti kysytään, mihin minä seurakuntaa tarvitsen, kun usko on minun ja Jumalan kahdenkeskinen asia. Kuitenkin olemme joka päivä ihmisinä riippuvaisia toisistamme. Ei Jumala ilmesty meitä konkreettisesti nostamaan, kun kaadumme ojaan. Meidät nostaa lähimmäinen, jonka kautta Jumala tekee työtään. Tähän ajatukseen voi perustaa koko seurakunnan merkityksen; Minä olen näet mukana siellä, missä kaksi tai kolme on koolla minun nimissäni (Matt. 18:20). Jumalan valo loistaa meissä toisillemme. Lähimmäisenrakkaus synnyttää ympärilleen toivoa, rohkeutta ja kiitollisuutta. ”Tee toisille, kuten toivot itsellesi tehtävän” on hyvin yksinkertainen ohje. Helppoa se ei kuitenkaan ole.

Olemme taipuvaisia tuomitsemaan ja arvostelemaan toisiamme, nostamaan itsemme jalustalle ja olemaan oikeassa. Kasvatamme lapsiamme tulemaan tuottaviksi, vaikuttaviksi yhteiskunnan jäseniksi. Arvotamme ja luokittelemme toisiamme vaikka millaisiin lokeroihin: Yläluokka, alaluokka, keskiluokka, kakkosluokka tai jopa täysin luokaton. Jumalalla taas on vain yksi luokka: Jumalan luoma ja siksi ehdottoman rakastettu. Hän kutsuu meitä olemaan armollisia itsellemme ja toisillemme. Seurakunta on yhteisö, jossa voimme kokea yhteenkuuluvuutta Herran kaitsennan alla. Jumala katsoo meitä armon kautta ja me ihmiset toivottavasti osaisimme katsoa toisiamme myötätunnon kautta. Olemme ihmisiä ja syntisiä, eikä meidän tarvitse muuta kuvitella olevammekaan. Riittää, että tahdomme kurkottaa Jumalan suuntaan ja pyrkiä myötätuntoon toisiamme kohtaan. Seurakunta tarjoaa meille yhteisöllisyyttä, jossa voimme kaikki synneistämme tai ominaisuuksistamme riippumatta iloita evankeliumista, rakkaudesta ja ennen kaikkea pyyteettömästä armosta, joka on yhteinen ja yhdenmukainen meille kaikille. Aika hienoa vai mitä!

Tiina Turunen
diakoniaopiskelija