Hartaus: Isää ajatellen

Vuosi sitten vietin ensimmäisen kerran isänpäivää ilman isääni. Hän oli kuollut aiemmin syksyllä. En voinut enää nähdä isääni, mutta muistella häntä voin yhä. Muistojen virta ja niiden kauneus yllättivät minut. Rakkaus ei ollut kadonnut, vaan se kantoi ja kantaa edelleen. Muistan isäni kauniin laulunäänen. Ja voin vielä mielessäni nähdä hänen hahmonsa kävelevän mummolan ruohikkoista rantatietä pitkin kohti Kokemäenjoen rantaa, mennessämme yhdessä katsomaan katiskaa kauan sitten.

Juhlapäivät voivat tuoda mieleen monenlaisia muistoja. Niihin liittyy myös paljon odotuksia, jotka eivät välttämättä toteudu arkitodellisuudessa. Juhlapäivät voivat tuntua joskus vaikeiltakin. Ne ovat kuitenkin tärkeitä yhteisöllisiä hetkiä elämässämme. Kunkin juhlapäivän avulla voimme miettiä niiden sisällöllistä arvoa omassa elämässämme.

Jokaisella meillä on oma isä, johon meillä on ollut omanlainen suhde. Läheinen, etäinen tai jotakin muuta. Isänpäivä on hyvä hetki pysähtyä miettimään isän merkitystä. Isänpäivänä saamme myös laajempana yhteisönä yhdessä iloita jokaisesta isästä ja siitä merkittävästä isien työstä, jota he ovat tehneet maamme hyväksi menneinä vuosikymmeninä ja vuosisatoina.

Isänä oleminen on vaativa tehtävä. Nykyajankin isät kokevat monenlaisia paineita omassa roolissaan. Kannamme vieläkin menneiden sotavuosien taakkaa. Olemme tottuneet puskemaan läpi pitkien ja synkeiden talvien sisulla ja valittamatta. Nykyajan isät opettelevat näyttämään tunteitaan ja puhumaan vaikeistakin asioista.

Jokaisella meillä on myös yhteinen Isä, Jumala. Hänen kämmenelleen mahtuvat kaikki maailman isät ja äidit. Kaikkein suurin ja vahvinkin isä saa pyytää voimaa itselleen Jumalalta. Jumala tuntee isien huolet. Hän rakastaa jokaista lastaan. Ja odottaa meitä luokseen, syliin.

Rukoillaan virren 974 sanoin: ” Isästäni, Jeesus, kiittää tahtoisin. Isääni nyt hoida käsin siunaavin. Sinä, Jeesus, tunnet isät kaikkien. Pyydän, että annat heille siunauksen.”

Siunattua Isänpäivän aikaa sinulle!

Marja Boberg
diakoni