Hartaus: Valonsäteitä

Kirkas kevättalven aurinko heijastuu puiden takaa luoden valkoiselle hangelle kullanvaaleita läikkiä. Siristelen kaamokseen tottuneita silmiäni ja tunnen valon herättävän kohmettunutta sisimpääni uuteen eloon. Toivo uudesta keväästä ja silmujen puhkeamisesta herää jälleen mielessäni. Odotan kevättä, valon lisääntymistä ja uutta elämää.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, kuinka Simeon-niminen vanha mies odotti näkevänsä Jumalan lupaaman pelastuksen kansalleen ennen kuolemaansa. Hän oli Jerusalemin temppelissä, kun Jeesuksen vanhemmat toivat vauvansa sinne ja Simeon-vanhus sai pitää pientä Jeesus-vauvaa sylissään. Simeon koki, että sai nähdä Jumalan valon ja kirkkauden tuossa lapsessa. Simeon odotti valoa, toivoa ja uutta elämää ja löysi ne Jeesuksessa.

Ensi sunnuntain kynttilänpäivä kertoo paitsi kynttilöiden valosta ja valon lisääntymisestä, myös ennen kaikkea Jumalan valosta. Jeesuksessa Kristuksessa tuo valo konkretisoitui ja laskeutui meidän maailmaamme. Jeesus on maailman valo, joka voi murtaa sisimpämme pimeyden saaden siellä aikaan uutta elämää ja keväisten toivon silmujen puhkeamista.

Voimme olla myös valonsäteinä lähimmäistemme elämässä. Ensi sunnuntaina alkaa Yhteisvastuukeräys. Osallistuminen tuohon keräykseen on yksi tapa auttaa lähimmäistä. Tänä vuonna, kuten jo parina edellisenäkin, kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret. Suomessa keräystuotolla pyritään auttamaan nuoria, jotka kokevat yksinäisyyttä. Yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat merkittäviä uhkia nuoren elämässä. Yhteisvastuukeräyksen avulla halutaan auttaa nuoria löytämään parempi tulevaisuus. Jumalanpalveluksen yhteydessä ensi sunnuntaina kirkoissa kerrotaan lisää yhteisvastuukeräyksestä ja silloin voi myös jo osallistua keräykseen.

Erään lastenlaulun sanoin: ” Ota vastaan tämä tehtävä jalo, sinä voisit olla pikkuinen talo, jonka ikkunoissa öisin on valo, joka loistaa, loistaa, Vapahtajan valoa toistaa!”

Niin kuin aurinko heijastuu valkoiselle hangelle, luokoon Jeesuksen valo säteitä elämäämme!

Marja Boberg
diakoni